Sirkus
Katsoin jokunen aika sitten norjalaisen animaatioelokuvan Free Jimmy. Siinä venäläinen sirkus saapuu norjalaiseen kaupunkiin. Sirkus on rapistunut, mutta yksi vetonaula heillä on. Se on elefantti-Jimmy. Suloisuus on kaukana, Jimmy on huumeaddikti. Häntä pidetään leppoisena ja tottelevaisena heroiniilla ja pirillä. Myöhemmin elokuvassa Jimmy karkaa sirkuksesta, ja kärsii kamalista vierotusoireista. Kaikessa järkyttävyydessään ja hellyydessään suosittelen katsomaan tämän huumoria kuplivan elokuvan!
Se miksi halusin kertoa tästä Venäjä-blogissani, liittyy tietysti venäläisen sirkuksen ilmiöön ylipäätään. Venäjällä käytännössä jokaisessa suuressa ja keskisuuressa kaupungissa on oma (pysyvä) sirkus. Sirkus on vanha venäläinen tapa, ja se mielletään kulttuuriksi ja taiteeksi siinä missä elokuvateatterit, konsertit tai museotkin. Sirkuksen juuret ovat kiertolaisiksi lähteneissä taiteilijoissa, mutta erityisesti Pietari Suuren aikaan sirkuslaitos sai tuulta siipiensä alle, kun Pietari Suuri tahtoi eurooppalaistamisvimmassaan buustata venäläistä kaupunkikulttuuria.
Toki sirkus nykyisellään houkuttelee katsojikseen erityisesti lapsiperheitä, mutta on venäläisessä sirkuksessa kuulkaas ihmeteltävää myös aikuiselle! Itse kieltäydyin pitkään menemästä sirkukseen Venäjällä. Ensinnäkään se ei tuntunut kovin mielenkiintoiselta, kun olin viimeksi 8-vuotiaana käynyt Suomen sirkuksen teltassa katsomassa kun ponit juoksevat ympyrää, kehkeh! Toiseksi, pelkäsin näkeväni kamalaa eläinten kidutusta. Viime syyskuussa Jaroslavlissa suostuin menemään.
Noh, ennakko-oletuksista jälkimmäinen kävi likipitäen toteen. Venäjä nyt ei todellakaan ole mikään eläinoikeuksien luvattu maa, tiesinhän sen jo ennenkin. Tekee pahaa katsoa kun eläimiä kohdellaan epäarvostavasti ja ihmisen hyötyyn ehdollistaen. Varmasti myös nämä sirkuksen eläimet olivat saaneet nassuunsa pillerin jos toisenkin. Mutta toinen puoli minussa ei haluaisi jättää kokematta, ei aina edes arvojeni vastaisuuksia. Enkä minä ole ennen nähnyt moottoripyörällä ajavaa karhua!
Kuvat kertovat kuitenkin paljon enemmän:
Tämä on kuin suoraan satukirjasta!
Karhu keinui areenan yllä kahden mentorinsa kanssa.
Kuvasarja: aina tempun tehtyään, karhu sai suuhunsa jotain.
Tässä on käärmenainen töissään.
Hoikkia tyttöjä!
Lisäksi venäläisissä sirkuksissa on hämmästyttävän ihmismäistettyjä kissoja ja koiria, merileijonia jne. Olen myös kuullut ohjelmanumerosta, jossa siilejä heitellään!
Kuvista kunnia Aki Aunalalle ja molemmille Mikoille, Nenoselle ja Vuoriolle.
Jospa saisin vielä jotakin kautta tänne sen karhun moottoripyöräilyvideonkin…
Itämaan kujeita 
12 helmikuun, 2009 klo 10:59 am
Heh, heh… Olihan se aika kokemus tuo sirkus. Kai sitä maailmalla näkee paljon hullumpiakin sirkuksia kuin Venäjän version, mutta harva niistä on yhtä kuuluisa ja maailmanlaajuisesti tunnettu kuin venäläinen sirkus. Mielenkiintoista on tosiaan se, että väkeä riittää sirkukseen viikottain aivan siinä missä lätkämatsiin täällä Suomessa. Ja onhan sitä itsekin vielä jonain päivänä mentävä uudestaan katsomaan karhujen mopoilua ja muita ihmetyksiä – oli se sitten länsimaakiikarilla katsottuna kuinka epäeettistä tahansa. Venäjällä vain yksinkertaisesti joutuu välillä luovuttamaan, unohtaa jatkuva moralisointi ja antautua raja-aidattomasti paikallisille huvituksille, jos olostaan meinaa nauttia täysin siemauksin. Maassa maan tavalla sanonta pätee erityisesti rakkaassa itänaapurissamme. Kotona saa sitten rypistellä kulmiaan senkin edestä! :)
12 helmikuun, 2009 klo 12:46 pm
Kaiken absurdismin ja epäuskottavuuden kruunasi kyllä se, kun mut vetästiin sinne sirkuksen kattoon, ja tulin vapaapudotuksella alas.. Hmm. Tulipa kunnon ikävät Jaroon ja Venäjälle ylipäätään.
Tosta moralisoinnista.. Jatkatko sinä Suomessa moraalisi mukaisesti elämistä Venäjän reissujen jälkeen? Tai siis, onko se helppoa? Minä itse olen ollut lukioaikoina todella tarkka esimerkiksi kuluttajana. Tuntuu, että puoli vuotta Venäjällä oltuani sillon 2006 jokin pikkusen helliti minussa. Kyllä minä edelleen ajattelen varmaan aika paljon keskivertoa enemmän näitä asioita, mutta en minä enää ole se ikävä moralisoija, ku joku raukka tahtoo juoda vaan pullon Coca Colaa. Oon pari kertaa ostanu jopa itte!!! Luulen että olen ollut joskus tosi ärsyttäväkin..
Niin mut se kysymys. Jotenki kiinnosti se, et koetko sää muuttuneesi Venäjästä myös Suomessa? Ootko jotenki rentoutuneempi?
18 helmikuun, 2009 klo 1:37 am
Vastausta takaisin:
Olen ollut kyllä aina melkoisen rento, ja moraalikäsitykseni ovat yleisesti ottaen aika löyhiä. En moralisoi, koska en halua, että minuakaan valjastetaan muottiin. Kokista juon ja Mäkissä käyn, jos Heseä ei ole lähettyvillä, ja juon olutta sunnuntaisin enkä kuulu kirkkoonkaan. Voi kauheeta! :) Mutta esim. ”eläintenrääkkäys” ei sovi maailmankuvaani ja mahdollisimman ekologisestikin pyrin elämään näin lihansyöjänä. Siisteydestäkin olen aina pitänyt ja tietyn sortin säntillisyydestä, yrittämisestä. Nämä tietyt seikat voi itänaapurissa käytännössä unohtaa heti rajanylityksen jälkeen – ainakin se helpottaa mukavan matkafiiliksen löytymisessä. Siinä olet ihan oikeassa, että mitä syvemmin olen venäläisyyteen uppoutunut, ja nyt yhteensä kahdeksan Venäjän reissun jälkeen, on maailmankatsomukseni laventunut entisestäänkin. Jos ennen Venäjää on ollut ylänappi paidasta auki, niin nykyisin on kyllä toiseksi ylinkin nappi levällään. Venäjältä on tarttunut siis paljon matkaan, ja ihan varmasti jotain pientä on muuttunut myös itsessäni. Tietty siihen vaikuttaa sekin, että olen löytänyt myös omat kauan kadoksissa olleet sukujuurenikin kyseisestä maasta, joten tuo vaikutus on ollut varmasti melkoisen voimakas verrattuna siihen, jos vain olisin matkaillut maassa.
Eli kyllä mä väittäisin jollain tasolla saaneeni vaikutteita Venäjältä, ja kenties sen mukana hieman muuttuneeni. Vaikea arvella kuinka paljon, mutta ainakin veri vetää Venäjälle jatkuvasti, joten ehdottomasti osa sydämestäni, korjaan sielustani, on jäänyt jo itänaapurin puolelle! :)