Sirkus

Katsoin jokunen aika sitten norjalaisen animaatioelokuvan Free Jimmy. Siinä venäläinen sirkus saapuu norjalaiseen kaupunkiin. Sirkus on rapistunut, mutta yksi vetonaula heillä on. Se on elefantti-Jimmy. Suloisuus on kaukana, Jimmy on huumeaddikti. Häntä pidetään leppoisena ja tottelevaisena heroiniilla ja pirillä. Myöhemmin elokuvassa Jimmy karkaa sirkuksesta, ja kärsii kamalista vierotusoireista. Kaikessa järkyttävyydessään ja hellyydessään suosittelen katsomaan tämän huumoria kuplivan elokuvan!

Se miksi halusin kertoa tästä Venäjä-blogissani, liittyy tietysti venäläisen sirkuksen ilmiöön ylipäätään. Venäjällä käytännössä jokaisessa suuressa ja keskisuuressa kaupungissa on oma (pysyvä) sirkus. Sirkus on vanha venäläinen tapa, ja se mielletään kulttuuriksi ja taiteeksi siinä missä elokuvateatterit, konsertit tai museotkin. Sirkuksen juuret ovat kiertolaisiksi lähteneissä taiteilijoissa, mutta erityisesti Pietari Suuren aikaan sirkuslaitos sai tuulta siipiensä alle, kun Pietari Suuri tahtoi eurooppalaistamisvimmassaan buustata venäläistä kaupunkikulttuuria.

Toki sirkus nykyisellään houkuttelee katsojikseen erityisesti lapsiperheitä, mutta on venäläisessä sirkuksessa kuulkaas ihmeteltävää myös aikuiselle! Itse kieltäydyin pitkään menemästä sirkukseen Venäjällä. Ensinnäkään se ei tuntunut kovin mielenkiintoiselta, kun olin viimeksi 8-vuotiaana käynyt Suomen sirkuksen teltassa katsomassa kun ponit juoksevat ympyrää, kehkeh! Toiseksi, pelkäsin näkeväni kamalaa eläinten kidutusta. Viime syyskuussa Jaroslavlissa suostuin menemään.

Noh, ennakko-oletuksista jälkimmäinen kävi likipitäen toteen. Venäjä nyt ei todellakaan ole mikään eläinoikeuksien luvattu maa, tiesinhän sen jo ennenkin. Tekee pahaa katsoa kun eläimiä kohdellaan epäarvostavasti ja ihmisen hyötyyn ehdollistaen. Varmasti myös nämä sirkuksen eläimet olivat saaneet nassuunsa pillerin jos toisenkin. Mutta toinen puoli minussa ei haluaisi jättää kokematta, ei aina edes arvojeni vastaisuuksia. Enkä minä ole ennen nähnyt moottoripyörällä ajavaa karhua!

Kuvat kertovat kuitenkin paljon enemmän:

Tämä on kuin suoraan satukirjasta!

Karhu keinui areenan yllä kahden mentorinsa kanssa.

Kuvasarja: aina tempun tehtyään, karhu sai suuhunsa jotain.

Tässä on käärmenainen töissään.

Hoikkia tyttöjä!

Lisäksi venäläisissä sirkuksissa on hämmästyttävän ihmismäistettyjä kissoja ja koiria, merileijonia jne. Olen myös kuullut ohjelmanumerosta, jossa siilejä heitellään!

Kuvista kunnia Aki Aunalalle ja molemmille Mikoille, Nenoselle ja Vuoriolle.

Jospa saisin vielä jotakin kautta tänne sen karhun moottoripyöräilyvideonkin…

Latvian kuulumisia

Tulipa käytyä Latviassa, eikä sen jälkeen ole tullut vielä kirjoitettua. Riikaan lähti lennot ees sun taas 70 eurolla. Tosin ihan Riikan keskustassa me ei pysytty, vaikka vanha kaupunki toki hieno onkin. Keskustan välittömästä läheisyydestä poistuttua olo on kuin Venäjällä, ja sellaisiin paikkoihin nyt on vain himo meillä russofiileillä. Sitä paitsi kuulin taatusti kadun miesten ja naisten puhuvan reissun aikana enemmän venäjää kuin latviaa!

Eräältä venäjänkieliseltä (latvialaiselta) foorumilta bongasin pari mielenkiintoista tyyppiä esittelemään meille paikkoja Riikan lähiympäristössä. Kyseessä olivat neuvostoaikaiset, hylätyt ja oman onnensa nojaan jätetyt sotabunkkerit, maanalaiset käytävät ja ohjustutkimuskeskus n. 200 kilometriä Riikasta itään! Meidän oppaamme olivat kaikki venäjänkielisiä. Heillä ei tuntunut olevan kotimaata. Latvialaisia he eivät olleet, mutta eivät myöskään venäläisiä. He olivat ”made in the USSR”. Ei se ole ihme, jos on tarve vähän raunioita koluta, kun omaa synnyinmaata nyt ei vaan enää ole olemassa. Mielenkiintoinen asia identiteetin muodostumisen kannalta..

En voi väittää ettenkö olisi rappioromantiikko itsekin. Surullisen sotaisia kaikki kohteemme kuitenkin olivat. Latvia on ollut historiansa aikana monesti miehitetty.. Ensin oli Suur-Ruotsin valta, sitten Venäjän, sitten koitti pieni itsenäisyyden aika, jonka jälkeen Neuvostoliitto valloitti maan. Ja kerkesipä Natsi-Saksakin pitää valtaa Baltiassa. Nyt Latviassa eletään toista itsenäisyyden aikaa. Mikäli vierailette Riikassa, suosittelen lämpimästi Miehitysmuseossa vierailemista! Erittäin hyvin laitettu museo!

Palaan kuitenkin vielä autiopaikkojen kiertelyyn Riikan ympäristössä. Kaikkein päätä huimaavin oli ohjustutkimuskohde. Meidän oli vaikea päästä perille, kun teitä ei ollut aurattu. Yksi teistä oli tehty betonista tankkien kuljetusta varten, ja kyllä siinä 80-luvun puolen Ford Fiesta tärisi niin että pelotti. Lopulta pääsimme kohteeseen, ja se oli kokonainen kylä hylättynä metsään!

Sotilaiden asunnot ja pommien varastointitilat ammottivat tyhjyyttään. Kuulemma Neuvostoliiton romahdettua ja venäläismiehityksen poistuttua alueelta paikallinen väestö on varastanut kylästä kaiken rahan arvoisen. Pihapiiri oli kuitenkin vielä entisensä. Paikallaan oli pihakeinut, huvilat, nuotiopaikat ja pelikentät leppoisia illanviettoja varten asuintalojen läheisyydessä. Ohjuksen laukaisupaikkoja oli 4, joista yhden paikalle oli dumpattu mikäs muukaan kuinVladimir Iljitš Leninin patsas jostain lähikaupungista. Siellä se lepäsi hiljaa, unohdettuna, lumen alle hautautuneena, yhtä uljaana profiilina kuin mausoleumissa ja historian sivuilla.

Muutamia otoksia, joista kiitos avokilleni Joona Nuutiselle:

Teatraalista meininkiä ja automaattilaukaisin Daugavrivskajan linnoituksessa, joka rakennettiin 1567. Linnoitusta ovat pitäneet puolustuskohteenaan sittemmin ruotsalaiset ja neuvostojoukot. Nyt se on täysin rappiolla, vaikka kohteessa on monipuoliset historian jäljet tallella, ja siitä voisi mielestäni hyvin tehdä matkailukohteen valottamaan Latvian historiaa.

Neuvostoaikaisen sähköaseman rauniot. Asema oli valjastettu aikanaan täysin sotakäyttöön. Tiettävästi myös saksalaiset käyttivät kohdetta miehityksen aikana hyväkseen. Kohde oli niin pahasti räjäytelty, että sen voisi kuvitella olevan huomattavasti vanhempi.

Kuiskailen sedän korvaan tulevaisuuden lupauksia ohjustukikeskuksen pihalla.

Tutkimusjoukkomme ohjuksen varastointitilassa. Seinässä oli teksti, jossa varoitettiin kovasta paineesta koelähetysten aikana.

Ohjustutkimuskeskuksen pihapiiriä. Takana asuintalo, edempänä koripallokenttä ja ruokalan rakennus..

Maalitaulut.