Paperisielu vst. hra. Puškin!

KIELIKULTUROLOGIAA:

Kielikulturologian tunnille tuli etsiskeltyä venäjänkielisiä fraaseja, joissa esiintyy sana sielu. Löysin samalla englanninkielisen venäjä-blogin, ja se vaikutti melkoisen mielenkiintoiselle. Linkitänpä sinne täällä. Hyvä on kiertämään tarkoitettu!

http://www.transparent.com/russian/

Suomentelenpa vähän näitä sielufraaseja tännekin, sekä lisään pari venäläisestä sanakirjasta poimimaani. Venäjän kielessä kun tosiaan käytetään paljon sanaa sielu (dusha). Sielu-sanalle usein suomenkielinen vastine on sydän (joka taas olisi serdtse).

• Всей душой – koko (sielustaan) sydämestään
• …Для души – tehdä jotakin nautinnokseen (sielulleen)
  
• Жить душа в душу – elää harmoniassa
  
• Смеяться от души – nauraa sielustaan, nauraa sielunsa kylliksi
  
• Говорить по душам – puhua sydämestään (sielustaan)
  
• Он по душам про неё плохо думал – mielessään (sielussaan) hän ajatteli tästä (hänestä) pahaa
  
• У меня душа не на месте – ”sieluni ei ole paikalla”, olla huolissaan
  
• Душевно – henkisesti, mieleltä
  
• Душенька – kulta, rakas, hemmottelusana, pikku sielunen
  
• Душа болит – ”siulu sairastaa”, olla paha olla
  
• Сила души – sielun voimat (näistä taidetaan meilläkin puhua)
  
• Молод душой – nuori sielultaan
  
• Рано состарился душой – ”hän vanheni nopeaa sielultaan”, ikäistään kypsempi henkilö
  
• Человек без души – ihminen ilman sielua, sieluton
  
• Бумажная душа – paperisielu eli byrokraatti! Tämä on hauska!
  
• Открыт душу – avata sielu, puhua avoimesti, kertoa salaisuus
  
• С души воротит – epämiellyttävä, kammon tunne, sielu pitää huonona jotakin

Listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin! Kyllähän meillä näitä suomessakin esiintyy:

• Vanha sielu
• Kaikesta sielustaan ja ruumiistaan
• Sielunhoito
• Taiteilijasielu
  
• Terve sielu terveessä ruumiissa
• Pikkusieluinen
• Niin paljon kun sielu sietää
• Ei ristinsielua
• Nähdä sielunsa silmin
• Sielunkumppani
• Silmät on sielun peili

Tottakai näitä on helpompi keksiäkin omalla äidinkielellään. En tiedä lopulta, onko näitä fraaseja radikaalisti enemmän venäjän kielessä, mutta siitä olen varma, että Venäjällä käytetään enemmän kaikenlaisia sananparsia. Myös nuoret tuntuvat tykkäävän niistä. Ainakin omasta kokemuksestani voisin sanoa, etteivät suomalaiset sananlaskut istu omaan suuhuni. Ne tuntuvat epätrendikkäiltä kai alitajuntaisesti. Venäjäksi sen sijaan en koe juurikaan ongelmaksi solautella sanoja sielustani. Kieli=mieli ja mieli=kieli. Niinhän se vaan menee.

KANSALLISIDENTITEETEISTÄ:

Kun sielusta on kerta puhetta, niin kenet muunkaan lisäisin kuvana kuin Aleksandr Sergejevitš Puškinin! Puškinilla oli aikanaan suuri vaikutus venäjän kielen kehitykseen, ja häntä luetaan kouluissa laajasti kuten venäläistä kirjallisuutta ylipäätään. Venäläiset suorastaan rakastavat kirjailijoiden ja muiden kansallismiesten biografioita! Jokaisen venäläisen tulee osata ulkoa runoja, ja kertoa kansansa suurmiehistä ulkomaalaisille.

Suomalaisesta tämä tietysti tuntuu oudolta. Meillä koulussa luetaan pakollisina Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas. Suomalaisillakin tuntuu olevan aika vahva kuva suomalaisista kansana. Katsoimme vast´ikään parin maailmanmatkaajan koostaman elokuvan. Nämä ihmiset pyöräilivät Helsingistä Rovaniemelle, majoittuivat suomalaisten ihmisten kodeissa, ja pyysivät kunkin majoittajan kertomaan nauhalle, millainen on suomalainen kansallisidentiteetti. Majoittajia oli monta, ja he olivat toisistaan riippumattomia. Juuri tästä syystä oli ihmeellistä huomata, miten samoilla sanoilla kukin alkoi kuvailemaan kansaansa: ”A bit shy, but when you get a friend, he really is your friend, reserved, sisu, sauna”. Kuka meille opettaa sen, miten tuollaiseen kysymykseen vastataan?

Jos olisin itse joutunut samanlaiseen tilanteeseen; kamera käy ja aikaa on kaksi minuuttia, olisin ehkä kallistunut sanomaan samat Suomi-kliseet. Enkä nyt yritä väittää etteivätkö ne voisi pitää paikkansa, mutta kovin ulkoaopitulta nuo sanat silti tuntuvat. Samoin välillä Venäjällä on hassua huomata se, kuinka paljon ihmiset tukevat kulttuurista identiteettiään muutaman suuren miehen varaan. Kunnioitan kyllä suuria venäläisiä kirjailijoita paljon itsekin. Puškinilta olen itse lukenut Kapteenin tyttären ja satunnaista runoutta. Kaunokirjallisuus on myös oiva tapa päästä tutuksi maan historian kanssa.

Venäjällä on oikeasti olennaista, että osaa osoittaa kunnioitusta heidän suurmiehiään kohtaan! Samoin kuin Suomessa ulkomaalaiselta voi odottaa hienovaraisuutta kohdata suomalainen sellaisena kuin hän on tottunut itsestään ajattelemaan. Olipa siinä ujoudessa pohjimmainen totuus tai ei.