8. maaliskuuta juhlitaan kansainvälistä naistenpäivää. Erityisen iso tämä juhla on Venäjällä. Kansainvälisen naistenpäivän juuret ulottuvat aina vuoteen 1857, jolloin työläisnaiset osoittivat mieltään lakkoilemalla huonoja työolosuhteita vastaan New Yorkissa. 1921 naistenpäivää päätettiin alkaa juhlimaan Neuvostoliitossa vahvan työläisnaisen juhlana. 1965 naistenpäivästä tuli valtakunnallinen vapaapäivä. Tänä päivänä naistenpäivä on tietysti menettänyt aiemman poliittisen kehyksensä.
Nykyään naistenpäivää juhlitaan jokaisen naisen kunniaksi. Naistenpäivänä miehen TÄYTYY antaa kukkia ja konvehteja naiselle. Ei pelkästään vaimolleen tai rakastajattarelleen, vaan myös mm. työtovereille. Vaikka venäläinen nainen on avioliitossa edelleen kirjaimellisesti miehen takana (за ja музем – suomennetaan naimisissa), ja yhteiskunta on luonteeltaan maskuliinisempi kuin meillä on totuttu, venäläinen naisikoni on vahva. Vaimo on kodinhengetär ja mummo hoivaa ja kasvattaa vielä vanhanakin lapsenlapsia ja asuu usein samassa taloudessa. Vetäkäämme tämä taas kielikulturologiaan, puhutaanhan sitä mm. Äiti-Venäjästä.
Venäläiset miehet tuntuvat olevan ylpeitä maansa naisista. Ovathan he maailman kauneimpia naisia! Viime vuosina Venäjällä on alettu juhlimaan laajasti myös miestenpäivää 2.3. Alun perin juhla on kuitenkin sotilaiden ja palvelusmiesten merkkipäivä.
Esimerkiksi tästä kioskilta olisi näppärä napata mukaan kukkia naiselle. Parillista määrää kukkia ei saa kuitenkaan koskaan saa ostaa Venäjällä, ei myöskään vain yhtä. Venäläiset ovat taikauskoisia, ja muistelisin, että parillinen määrä on kuin veisi hautajaisiin kukkasia. Kukkakojuja on Venäjällä paljon, ja kukkakimput aina vaan toistaan uskomattomampia! Aki Aunalalle kiitos kuvasta.
Venäjällä muuten tuntuu, että koko ajan joku menee naimisiin. Hääpareja on joka paikassa, ja he tekevät itsensä myös huomatuksi. Auton tööttiä ei säästellä! Tässä on kaunis morsian Nevan rannalla.
Tässä hääpari on Volgan rannalla.
Itämaan kujeita 
