Näitä klippejä pääset kuuntelemaan  tästä!

Mietteliääksi tänä päivänä pistää myös Tsernobylin 23. muistopäivä. Minä ja katastrofi olemme yhtä vanhoja 14 päivän heitolla. Monet suomalaiset kiinnostuivat aihepiiristä varmasti myös suositun tv-sarjan Madventuresin vierailun myötä katastrofin jälkeiselle alueelle Tsernobyliin ja Pripyatiin pari viikkoa sitten näytetyssä jaksossa. Ekskursioita vyöhykkeelle järjestää esimerkiksi tämä firma.

Minua ajatus kammottaa ja kiehtoo. Joskus aion vielä reissun vyöhykkeelle tehdä. Kyselin jo alustavasti Suomen säteilyturvakeskuksen arvioita käynnin haitallisuudesta, ja sieltä vakuutettiin, että muutaman tunnin oleskelu alueella säteilymittarin kanssa on ok. Luultavasti vyöhykkeen lähestyessä ja asutuksen hävitessä kokisin kuitenkin jonkinlaisen shokkitilan tajutessani, ettei tämä onnettomuus olekaan pelkkä lapsuudesta tuttu legenda äidistäni, joka käveli vesisateessa viimeisimmillään minua odottaen, ja pelkäsi päälleensä satavan veden olevan radioaktiivista. Tsernobylin ydinreaktori räjähti oikeasti, 26. huhtikuuta vuonna 1986, ja ihmiset joutuivat sotaan vihollisen kanssa, jota eivät aistit, näkö, haju ja maku tavoita.

Youtube-videoiden määrän ja internetissä käydyn keskustelun perusteella näyttäisi siltä, että Tsernobyl on jättänyt paitsi vanhempaan myös minun sukupolveeni valtavan trauman. Juuri tätä traumaa minä olen tänä päivänä ja menneillä viikoilla pyrkinyt parantelemaan tutkimalla asiaa useilta eri näkökulmilta. Onhan Tsernobylistä tehty kaikenlaista kauhuelokuvamateriaalia ja mutanttimässäilypelejäkin. Niidenkin takana seisoo inhimillisyys, pelko, tarve käsitellä.

Pääsiäistähän Venäjällä vietetään vasta huhtikuun puolenvälin jälkeen. Tällöin palannen asiaan. Lupaan laittaa tänne myös jonkin hyvän pasha-ohjeen.

Luonnon heräämistä odotellen!

Nykyään naistenpäivää juhlitaan jokaisen naisen kunniaksi. Naistenpäivänä miehen TÄYTYY antaa kukkia ja konvehteja naiselle. Ei pelkästään vaimolleen tai rakastajattarelleen, vaan myös mm. työtovereille. Vaikka venäläinen nainen on avioliitossa edelleen kirjaimellisesti miehen takana (за ja музем – suomennetaan naimisissa), ja yhteiskunta on luonteeltaan maskuliinisempi kuin meillä on totuttu, venäläinen naisikoni on vahva. Vaimo on kodinhengetär ja mummo hoivaa ja kasvattaa vielä vanhanakin lapsenlapsia ja asuu usein samassa taloudessa. Vetäkäämme tämä taas kielikulturologiaan, puhutaanhan sitä mm. Äiti-Venäjästä.

Venäläiset miehet tuntuvat olevan ylpeitä maansa naisista. Ovathan he maailman kauneimpia naisia! Viime vuosina Venäjällä on alettu juhlimaan laajasti myös miestenpäivää 2.3. Alun perin juhla on kuitenkin sotilaiden ja palvelusmiesten merkkipäivä.

Esimerkiksi tästä kioskilta olisi näppärä napata mukaan kukkia naiselle. Parillista määrää kukkia ei saa kuitenkaan koskaan saa ostaa Venäjällä, ei myöskään vain yhtä. Venäläiset ovat taikauskoisia, ja muistelisin, että parillinen määrä on kuin veisi hautajaisiin kukkasia. Kukkakojuja on Venäjällä paljon, ja kukkakimput aina vaan toistaan uskomattomampia! Aki Aunalalle kiitos kuvasta.

Venäjällä muuten tuntuu, että koko ajan joku menee naimisiin. Hääpareja on joka paikassa, ja he tekevät itsensä myös huomatuksi. Auton tööttiä ei säästellä! Tässä on kaunis morsian Nevan rannalla.

Tässä hääpari on Volgan rannalla.

Lupasin tehdä lauantaina vanhemmilleni blinejä. Laitanpa ohjeen tännekin. Näitähän on yhtä monta kuin on emäntääkin. Tattarijauhot ovat minun mielestäni kuitenkin must. Viimeksi kun tein blinejä, laitoin niihin reilusti bulgarianjogurttia, mutta tässä ohjeessa sitä ei ole ollenkaan.

Blinejä (kutsutaan myös joskus suomeksi linneiksi) tarjotaan esimerkiksi sienisalaatin, sipulin, smetanan, kalan ja suolakurkkujen kera. Blinejä tavataan isoja ja pieniä, mutta itse suosin valurautaista pikkulettupannua.

BLINIT

Ainekset:

1. Liota hiiva pieneen määrään maitoa. Lämmitä loppu maito ja kermaviili kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon maito-hiivaseos. Vatkaa sekaan kevyesti tattari- ja vehnäjauhot. Anna seoksen käydä lämpimässä paikassa noin 3 tuntia.

Tsekatkaas: http://jyrock.fi/info/

Dolphin ja Cheese people kuulostivat ensikuuntelulla kohtuullisen tuoreilta klubipyörityksiltä.

Videosta kiitos myös Akille, joka kuvasi! Näitä tulee Vimeoon pari lisää.

Se miksi halusin kertoa tästä Venäjä-blogissani, liittyy tietysti venäläisen sirkuksen ilmiöön ylipäätään. Venäjällä käytännössä jokaisessa suuressa ja keskisuuressa kaupungissa on oma (pysyvä) sirkus. Sirkus on vanha venäläinen tapa, ja se mielletään kulttuuriksi ja taiteeksi siinä missä elokuvateatterit, konsertit tai museotkin. Sirkuksen juuret ovat kiertolaisiksi lähteneissä taiteilijoissa, mutta erityisesti Pietari Suuren aikaan sirkuslaitos sai tuulta siipiensä alle, kun Pietari Suuri tahtoi eurooppalaistamisvimmassaan buustata venäläistä kaupunkikulttuuria.

Toki sirkus nykyisellään houkuttelee katsojikseen erityisesti lapsiperheitä, mutta on venäläisessä sirkuksessa kuulkaas ihmeteltävää myös aikuiselle! Itse kieltäydyin pitkään menemästä sirkukseen Venäjällä. Ensinnäkään se ei tuntunut kovin mielenkiintoiselta, kun olin viimeksi 8-vuotiaana käynyt Suomen sirkuksen teltassa katsomassa kun ponit juoksevat ympyrää, kehkeh! Toiseksi, pelkäsin näkeväni kamalaa eläinten kidutusta. Viime syyskuussa Jaroslavlissa suostuin menemään.

Noh, ennakko-oletuksista jälkimmäinen kävi likipitäen toteen. Venäjä nyt ei todellakaan ole mikään eläinoikeuksien luvattu maa, tiesinhän sen jo ennenkin. Tekee pahaa katsoa kun eläimiä kohdellaan epäarvostavasti ja ihmisen hyötyyn ehdollistaen. Varmasti myös nämä sirkuksen eläimet olivat saaneet nassuunsa pillerin jos toisenkin. Mutta toinen puoli minussa ei haluaisi jättää kokematta, ei aina edes arvojeni vastaisuuksia. Enkä minä ole ennen nähnyt moottoripyörällä ajavaa karhua!

Kuvat kertovat kuitenkin paljon enemmän:

Tämä on kuin suoraan satukirjasta!

Karhu keinui areenan yllä kahden mentorinsa kanssa.

Kuvasarja: aina tempun tehtyään, karhu sai suuhunsa jotain.

Tässä on käärmenainen töissään.

Hoikkia tyttöjä!

Lisäksi venäläisissä sirkuksissa on hämmästyttävän ihmismäistettyjä kissoja ja koiria, merileijonia jne. Olen myös kuullut ohjelmanumerosta, jossa siilejä heitellään!

Kuvista kunnia Aki Aunalalle ja molemmille Mikoille, Nenoselle ja Vuoriolle.

Jospa saisin vielä jotakin kautta tänne sen karhun moottoripyöräilyvideonkin…

Kielikulturologian tunnille tuli etsiskeltyä venäjänkielisiä fraaseja, joissa esiintyy sana sielu. Löysin samalla englanninkielisen venäjä-blogin, ja se vaikutti melkoisen mielenkiintoiselle. Linkitänpä sinne täällä. Hyvä on kiertämään tarkoitettu!

http://www.transparent.com/russian/

Suomentelenpa vähän näitä sielufraaseja tännekin, sekä lisään pari venäläisestä sanakirjasta poimimaani. Venäjän kielessä kun tosiaan käytetään paljon sanaa sielu (dusha). Sielu-sanalle usein suomenkielinen vastine on sydän (joka taas olisi serdtse).

• Всей душой – koko (sielustaan) sydämestään
• …Для души – tehdä jotakin nautinnokseen (sielulleen)
  
• Жить душа в душу – elää harmoniassa
  
• Смеяться от души – nauraa sielustaan, nauraa sielunsa kylliksi
  
• Говорить по душам – puhua sydämestään (sielustaan)
  
• Он по душам про неё плохо думал – mielessään (sielussaan) hän ajatteli tästä (hänestä) pahaa
  
• У меня душа не на месте – “sieluni ei ole paikalla”, olla huolissaan
  
• Душевно – henkisesti, mieleltä
  
• Душенька – kulta, rakas, hemmottelusana, pikku sielunen
  
• Душа болит – “siulu sairastaa”, olla paha olla
  
• Сила души – sielun voimat (näistä taidetaan meilläkin puhua)
  
• Молод душой – nuori sielultaan
  
• Рано состарился душой – “hän vanheni nopeaa sielultaan”, ikäistään kypsempi henkilö
  
• Человек без души – ihminen ilman sielua, sieluton
  
• Бумажная душа – paperisielu eli byrokraatti! Tämä on hauska!
  
• Открыт душу – avata sielu, puhua avoimesti, kertoa salaisuus
  
• С души воротит – epämiellyttävä, kammon tunne, sielu pitää huonona jotakin

Listaa voisi jatkaa vaikka loputtomiin! Kyllähän meillä näitä suomessakin esiintyy:

• Vanha sielu
• Kaikesta sielustaan ja ruumiistaan
• Sielunhoito
• Taiteilijasielu
  
• Terve sielu terveessä ruumiissa
• Pikkusieluinen
• Niin paljon kun sielu sietää
• Ei ristinsielua
• Nähdä sielunsa silmin
• Sielunkumppani
• Silmät on sielun peili

Tottakai näitä on helpompi keksiäkin omalla äidinkielellään. En tiedä lopulta, onko näitä fraaseja radikaalisti enemmän venäjän kielessä, mutta siitä olen varma, että Venäjällä käytetään enemmän kaikenlaisia sananparsia. Myös nuoret tuntuvat tykkäävän niistä. Ainakin omasta kokemuksestani voisin sanoa, etteivät suomalaiset sananlaskut istu omaan suuhuni. Ne tuntuvat epätrendikkäiltä kai alitajuntaisesti. Venäjäksi sen sijaan en koe juurikaan ongelmaksi solautella sanoja sielustani. Kieli=mieli ja mieli=kieli. Niinhän se vaan menee.

KANSALLISIDENTITEETEISTÄ:

Kun sielusta on kerta puhetta, niin kenet muunkaan lisäisin kuvana kuin Aleksandr Sergejevitš Puškinin! Puškinilla oli aikanaan suuri vaikutus venäjän kielen kehitykseen, ja häntä luetaan kouluissa laajasti kuten venäläistä kirjallisuutta ylipäätään. Venäläiset suorastaan rakastavat kirjailijoiden ja muiden kansallismiesten biografioita! Jokaisen venäläisen tulee osata ulkoa runoja, ja kertoa kansansa suurmiehistä ulkomaalaisille.

Suomalaisesta tämä tietysti tuntuu oudolta. Meillä koulussa luetaan pakollisina Seitsemän veljestä ja Tuntematon sotilas. Suomalaisillakin tuntuu olevan aika vahva kuva suomalaisista kansana. Katsoimme vast´ikään parin maailmanmatkaajan koostaman elokuvan. Nämä ihmiset pyöräilivät Helsingistä Rovaniemelle, majoittuivat suomalaisten ihmisten kodeissa, ja pyysivät kunkin majoittajan kertomaan nauhalle, millainen on suomalainen kansallisidentiteetti. Majoittajia oli monta, ja he olivat toisistaan riippumattomia. Juuri tästä syystä oli ihmeellistä huomata, miten samoilla sanoilla kukin alkoi kuvailemaan kansaansa: “A bit shy, but when you get a friend, he really is your friend, reserved, sisu, sauna”. Kuka meille opettaa sen, miten tuollaiseen kysymykseen vastataan?

Jos olisin itse joutunut samanlaiseen tilanteeseen; kamera käy ja aikaa on kaksi minuuttia, olisin ehkä kallistunut sanomaan samat Suomi-kliseet. Enkä nyt yritä väittää etteivätkö ne voisi pitää paikkansa, mutta kovin ulkoaopitulta nuo sanat silti tuntuvat. Samoin välillä Venäjällä on hassua huomata se, kuinka paljon ihmiset tukevat kulttuurista identiteettiään muutaman suuren miehen varaan. Kunnioitan kyllä suuria venäläisiä kirjailijoita paljon itsekin. Puškinilta olen itse lukenut Kapteenin tyttären ja satunnaista runoutta. Kaunokirjallisuus on myös oiva tapa päästä tutuksi maan historian kanssa.

Venäjällä on oikeasti olennaista, että osaa osoittaa kunnioitusta heidän suurmiehiään kohtaan! Samoin kuin Suomessa ulkomaalaiselta voi odottaa hienovaraisuutta kohdata suomalainen sellaisena kuin hän on tottunut itsestään ajattelemaan. Olipa siinä ujoudessa pohjimmainen totuus tai ei.

Pisin sellainen tämän blogin elon aikana. Opiskelen ahkerasti, ihan totta! Olen vain vähän vaille venäjän kielen ja kulttuurin kandi, eikä suunnattoman pitkään mene maisterin tutkinnon saavuttamiseenkaan. On ollut ilmoilla himo valmistua, ja ryhtyä tekemään hommia yrittäjänä.

Suunnittelin tänään yrittäjyyden luennolla liiketoimintaani. Yritykseen kaipaisin myös toverin tai useamman. Muutamia opiskelututtuja olenkin jo haastatellut mahdollisesta yhteistyöstä. Kuulutan teitä myös täällä blogissa!

Tahdon Venäjän konsultointifirman, joka tarjoaa tulkki- ja käännöspalveluiden ohella asiantuntemusta venäläisestä kulttuurista ja tavoista. Tahdon itse rakentaa luentopaketteja Venäjästä kaikkine komplekseineen yritysten avuksi, sekä järjestää seminaareja venäjän kauppaan liittyen. Lisäksi voisin opettaa venäjän perusteita yrityksissä, jotka suunnittelevat laajentavansa Venäjälle. Käännän tarvittaessa venäjästä suomeksi, mutta myös lyhyitä tekstejä toisinpäin. Minua kiinnostavat myös markkinointi ja yleiset organisatoriset tehtävät.

Tarvitsisin kumppania mm. tulkiksi (vapaamuotoista tulkkausta olen tehnyt kyllä itsekin), kääntäjäksi, markkinointiin ja yleisesti ideoimaan ja rakentamaan (ja hajottamaan) kanssani tästä ideasta jotain vielä parempaa!

Pieniä toimia on liikkeillä jo nyt toiminimiyrittäjänä (muutamia kääntöhommia). Mielelläni myös otan duuneja vastaan, mikäli joku apuja tarvitseva blogiani lukee!

Tässäpä teille kiva kuva näpsäistynä bussin ikkunasta Pietarissa. Kuvaa katsoessa ei voi välttyä kysymykseltä, mitä ihmettä tapahtuu Pietarin liikenteessä?

Sekä venäläistä yritteliäisyyttä Viipurista nukkekauppiaan muodossa!

Kuuntelen laajasti musiikkia. Venäläiselle rokille on muun Venäjä-innostuksen rinnalla syntynyt oma ainutlaatuinen asemansa. Olen yleisesti ottaen aika modernin (ja mielellään kummallisen) musiikin ystävä. Venäjällä suosittu musiikki on kuitenkin aika klassista rock-musiikkia. Kenties kautta aikojen suosituin bändi Akvarium (Аквариум) muistuttaa minua Juice Leskisestä suomalaisessa musiikissa, joskin siinä on aivan omalaatuinen, slaavilainen, kaihoisa romantiikkansa.

Suosittelen tutustumaan ainakin seuraaviin bändeihin:

-Аквариум (Akvarium)
-Кино (Kino)
-Ленинград (Leningrad)
-Мумий тролль (Mumi troll)
-Пилот (Pilot)
-Земфира (Zemfira)
-Tequilajazzz
-Наутилус помпилиус (Nautilus pompilius)
-Бабслэй (Babsley)

Kannattaa vierailla myös Tusovka-yhdistyksen nettisivuilla. Yhdistys on perustettu tekemään tunnetuksi venäläistä populaarikulttuuria Suomessa. Tusovka-yhdistys järjestää tapahtumia, joissa on soittamassa venäläisiä bändejä. Vuosittain järjestetyn Tusovka rockin lisäksi Ilosaari rock taitaa olla ainoita paikkoja Suomessa, jossa on usein venäläisiä bändejä läsnä. Tänä vuonna Tusovka rockin korvannee Tusovkan 10-vuotisjuhla, joka pidetään Helsingissä Korjaamolla 6.-7.3. Nettisivuilta löytyy myös kuvaukset mainitsemistani bändeistä.

www.tusovka.fi

Venäläisiä levyjä on myös voinut tilata Tusovkan kautta, mutta sivua ei ole hetkeen päivitetty. Aina voinee silti yrittää:

http://www.clinus.org/tusovkarecords/

Jonkin verran musiikkia näyttää olevan myös myynnissä venäläisiin kirjoihin erikoistuneella Ruslanialla, klassisempaa linjaa tosin. Vladimir Vysotskin balladeja voisin tilailla tuolta itselleni.

www.ruslania.com

Virallisia levykauppoja on Venäjällä kaupungeissa jonkin verran. Epävirallisia torikojuja  paljon enemmän… Virallisissa kaupoissa levyt ovat useimmiten lasivitriineissä, ja pyytämällä niitä saa katsoa ja kuunnella. Laillisissa äänitteissä on aitoutta osoittavat tarrat. Tosin Venäjällä tunnutaan myöntävän yleisesti esimerkiksi eri kaupunkien myyntiin levyille erilaiset lisenssioikeudet, ja tästä johtuu, että samasta levystä saattaa olla maanlaajuisesti useita eri versioita myynnissä.